Keskiyön Talli (2018 alkaen Keskiyön Hevospalvelut) on saanut nimensä Amerikanravuritamman, Midnight Mandy:n nimestä, sekä tamman toisen omistajan, eli minun nuoruuden aikaisesta kotiosoitteesta, Keskiyöntiestä =)  

Mandy on minun ja äitini puoliksi omistama 7.5.1991 syntynyt Amerikanravuri, joka on ollut meillä vuodesta 1997. Mandy tuli meille ex-ravurina, mutta alkuaikojen lihotuskuurin jälkeen sen kunto alkoi nousta ja valmensin Mandyä itse. Raviradoille pääsimme takaisin ja Mandyn kanssa kierrettiin 10 starttia (radoilla Vermo- Espoo, Lahti, Forssa, Loviisa ja Porvoo), joista 6:sta Mandy sai rahapalkinnot! Parhain tulos tuolloin oli kärrylähdössä neljäs (Forssa) ja Mandyn viimeinen startti montélähdössä Porvoossa kolmas.                                                

Keskiyön Talli:n nimi on putkahtanut mieleen vasta vuoden 2014 syksynä, vaikka minulla on ollut omia hevosia kotipihassa vuodesta 2009, hevosten kanssa olen touhunnut jo 35 vuotta (vuoteen 2024 mennessä), sieltä 8 vuotiaasta asti!                                                           Hevosten kengittäminenkin sujuu toimestani, opettelin itse kengittämään 2012 vuoden keväästä alkaen, on tullut kyllä naputeltua irtokenkiä takaisin omien hevosteni kavioihin ennen sitäkin. Erään kengittäjän mielipidettä kengitystyönjälkeeni kysyessäni, kehotti hän jatkamaan samaan malliin. Mukavaa kuulla alan ammattilaisen palautetta asiasta! Eihän sitä kengitystaitoakaan opi, jos ei sitä harjoittele. 

Minun hevosharrastukseni sai alkunsa, kun pääsin ensimmäisen kerran elämässäni 4-5 vuotiaana sirkuksessa talutusratsastukseen ponin selkään, heppakärpänen puraisi ja sille ei näy loppua. Hevoset ovat aina olleet tärkeä osa elämääni, niiden seura rauhoittaa mieltä ja ne tuovat iloa elämään. Sain opetella toimimaan hevosten kanssa alkeista lähtien Helsingissä, Malmilla sijaitsevalla nuorisoasiankeskuksella, Fallkullan kotieläintilalla. Siellä opin satuloimaan, valjastamaan kärryjen ja reen eteen, perusasiat mm. taluttaminen jne. Karsinoiden siivoukset ja muut hyödylliset opit tulevaa hevosentäyteistä elämää varten =) Kävin rippikoulunkin hevospainotteisesti, Torpin Tallin islanninhevosten kera. Sen jälkeen Mandy tuli elämääni vuonna 1997, pitkä yhteinen taival jatkui pitkään, vuoteen 2019 tämän mukavan ja järkevän tammani kanssa! Mandyn kanssa harjoiteltiin yhdessä maasta käsin- juttuja alusta saakka, lännenratsastusta (lähinnä trail- lajia, johon kuuluu mm. portin avaaminen selästä käsin, maapuomien välissä peruuttamisia, sidepass jne). Mandy oli minun elämäni tukipilari, paras ystävä ja tärkeä hevonen, jolle itkin kaikki murheet. Mandy lohdutti minua monet kerrat halaamalla minua, piti päätä ja kaulaansa minua vasten ja vain oltiin siinä. 

Musti tuli elämääni vuonna 2009, alkuunsa testaili rajojaan mutta rauhottui melko pian ja on tosi mukava tamma myös. Mustin kanssa ollaan tehty paljon samoja juttuja, kuin Mandynkin kanssa. Kummallakin olen ajanut kärryillä, ovat olleet hyvin monipuolisia harrastehevosia. Musti on tosi viisas hevonen ja osaa myös paljon erilaisia asioita. Mustikin on ollut tosi tärkeä tuki minulle elämässä, ollaan oikeastaan tuettu toisiamme vielä enemmän sieltä alkaen, kun Mandy lähti enkelihepaksi. Tunnetaan toisemme aika hyvin :)

Bena ruuna oli elämässäni 4 ja puoli vuotta. Bena oli minulla alkaen vuodesta 2008. Bena oli iso, mutta lempeä ja huumorintajuinen ruuna :) Ei viihtynyt yhtään tallissa, vaan olisi halunnut olla koko ajan ulkona. Benalla oli toisesta etujalasta revähtänyt jänne, ennen kuin Bena tuli minulle, mutta se oli jo suht hyvin toipunut siitä, koska laukkasi ja reuhasi aitauksessa, eipä näyttänyt haittaavan vanha vamma. Benan kanssa tein maastakäsin kaikkea ja hän toimi myös todella hyvänä opettajana lapsille ja nuorille, kun opetin heille maastakäsin hevostaitoja :) Benan piti saada loppuelämän koti erään nuoren naisen luota, mutta jälkeenpäin kuulin, että tuo lupaus ei pitänyt.. Bena oli lopetettu.. Tuota Benasta luopumista olen katunut sieltä asti, oli ensimmäinen ja myös viimeinen hevonen, jonka myin. En enää ikinä tee samaa virhettä. Kauniit muistot jäi kaikesta huolimatta tuosta lempeästä ruunasta.

Rimpula saapui Mustin ystäväksi tammikuussa 2022, aluksi oli sellainen vieraskorea minullekin, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua alkoi olla oma herkkä ja sielukas itsensä :) Rimpula on lempeä, viisas ja rauhallinen tamma. Olen totuttanut Rimpulaa pienin askelin lännenratsuksi ja tärkeintä on että hän saa edetä siinä oppimisessa rennolla mielellä vähän kerrallaan eteenpäin :)

Minua on aina kiehtonut oppia ymmärtämään hevosta ja sen ajatusmaailmaa, elekieltä ja sitäkin, miksi se tekee erilaisissa tilanteissa niin kuin tekee. Moneen kertaan olen todennut, että hevosen kanssa kannattaa tehdä asioita rauhallisesti, ei pakottamalla. Väkivalta ei ratkaise ongelmia eikä sellaisesta ole mitään hyötyä missään asiassa. Ihmisen pitää osata selkeästi pyytää hevosta tekemään asioita, hevonen ei välttämättä hoksaa epäselvää pyyntöä, jos sille annetaan epämääräisiä pyyntöjä. Käytöstavat, molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus ovat hevosten kanssa touhutessa oltava kunnossa hevosen ja ihmisen välillä. Silloin on kummallakin yhteiselo rauhallisempaa ja helpompaa.

Omat hevosemme osaavat ratsastuksen perusasioita, lännenratsastuksen saloja  ja hevosillamme ajetaan myös kärryillä. Esteitäkin ovat jonkun verran silloin tällöin hypänneet ratsastaja satulassaan, paitsi Rimpula ei ole vielä hypännyt esteitä. 

Hevosemme saavat olla paljon raittiissa ulkoilmassa ympäri vuoden. Kesällä hevosemme saavat olla laitumella laiduntamassa, pitkälle syksyyn saakka. Pyrin järjestämään hevosilleni mahdollisimman luonnonmukaiset ja lajityypilliset olot, jotta niillä olisi mahdollisimman hyvä olla.                                                                                                                                                                                                                                         

Kuvassa Midnight Mandy vuonna 1996.

Midnight Mandy, 2008 TiiPii-Talli Järvenpää